Siivousinto kateissa

Voi luoja, mä vihaan siivoomista.
Eipä se ole ollut koskaan mun lempipuuhaa muutenkaan, mutta nyt varsinkin lastentulon jälkeen on ollut...EVVVVVK.

Tämän sisustusinnon puhjetessa mun siivoukset on vähentynyt entisestään. Joten päätin että on järjestettävä siivouspäivät että täällä olis edes semi-mukava olla.
Maanantaisin imureeraus, muu viikko tarvittaessa.

Perjantaisin keittiön siivous, kaappien ovien pyyhintä, välitilakaakelit, pöytäpinnat yms.
Vaihdetaan puhdas Kierti-rätti.

 Ja puhtaat GG-pyyhkeet, TIETENKIN.

Joillekkin tämä on jokapäiväistä kauraa, mulle ei.
Mutta mä tein sen.

Mun ongelmanurkka. Vaikka siivoo ja siivoo, aina on ku hävityksen helvete.
Mutta kun noita kamoja tarttee.

Voin sanoa, että lapset ei tehneet kylläkään siitä helppoa. Koko siivouksen ajan molemmat muksi toisiaan, kitisivät, itkivät, painivat ja leikkivät sovussa legoilla ehkä 2 sekunttia.

Palkinnoksi sain itsekeräämistä sienistä sieniherkkua.
Suppikset uitetaan kermassa ja valkosipulissa. Kruunataan sitruunamehulla ja parmesan-raasteella.

Huomenna haen suppiksia lisää. Ihanaa kun metät on niitä pullollaan!!

Decoupage

Tämä oli ajan kysymys, milloin itse sekoan Decoupage-nimiseen tököttiin. (Kiitos Maanvaiva)

Eilen Tiimarista kävin hakemassa pullon.
Ensimmäisen kokeilut on nyt tehty, toinen servetistä, toinen Tilda-lahjapaperista.

Servetistä leikkasin kuvioita ja liimailin ne purkkiin. Tässä retrohenkisessä purkissa voisi säilyttää mun hashista, jos olis vaikka huumeidenkäyttäjä? Juu, en ole.

Paperisuikaleen liimasin sellaisenaan, jota käytin myös kanteen.

Ihan makeeta ainetta. Jäljestä ei niin priimaa tullut, mutta testejähän nämä vasta olivatten.
Märissä päiväunissa päällystän koko tuolin istuinosan paprulla, mutta voipi olla että vielä ei taidot riitä siihen.


Meillä Hyypiöllä tämä postaustahti hieman harvenee. Meillä on aivan järkyttävä uhmaikä käynnissä, en tunnista mun omaa tyttöäni ollenkaan. Eilen oli päivä helvetistä, en ole tuota lasta nähnyt koskaan tuossa tilassa. Itse olin illalla ihan naatti etten kyennyt kun torkkumaan sohvalla, ihan krapulamainen olo pääkipuineen. Onneksi puoliso hoitaa lastenhoidon tullessaan töistä, thank god.

Väsymyksestä johtuen tein emämokankin tänään. Tai syytän gmaili paskua.
Laitoin ystävälle meilin jossa tarkasti kerroin mitä olin suunnitellut miehelleni hääpäiväyllätykseksi. Meili meni hänen lisäkseen MYÖS MUN MIEHELLE.
Voi että kyrsii, taidan jäädä hääpäiväksi vällyjen alle.
I get mi coat.

Facebook-arvonta

Sunnuntaina arvoin  Hyypiön elämää-Facebook sivua tykänneiden kesken palkinnon.

Nyt FB:n kautta en saa voittajaa kiinni joten yritetään vielä tätä kautta.
Päivi Paavola, voitit kangaspussukan, laitahan yhteystietosi minulle sähköpostilla niin saan paketin matkaan.

Kauhia haaste

Sain Maanvaivalta ihan kaameen kuvahaasteen. Pitäisi julkaista itsestään valokuva vuoden takaa ja sitten viimeisin. 

Voe elämä, vuosi sitten otetut kuvan on jotain aivan järkyttävää, olin joko viimeisillään raskaana tahi sitten turpeena juuri synnyttäneenä. Ja kuvia selatessani huomasin, että tasan vuosi sitten meikäläisestä ei ole edes otettu kuvaa, kaikki kuvat on juuri syntyneestä vauvasta.
Tehdään kompromissi, laitetaan kuvat tämän päivämäärän kummaltakin puolelta. Viimevuodelta.

Sitten se tuorein. Ne mä laitoin jo viimeksi. Ne tukkahökötys-kuvat. En nyt viitsisi uudestaan niitä laitella joten laitellaan vaikka se toiseksi tuorein, kesän rapujuhlista.

Siis en mä oikeesti ole noin pöhöttyneen näköinen. Pikku meikillä tekee ihmeitä.

Voi apua kun sattuu kun katsoo näitä kuvia. Nyt äkkiä painamaan "julkaise teksti" ennenkuin kaduttaa.

Hyypiön kaappiongelma

Hyypiö vetää taas kriisiä aiheesta kun aiheesta.
Matto-ongelmaa ei ole edes ratkaistu vielä, kun on jo uusi ongelma hanskassa.

Tämä eteisen kulma, tämä ahdistaa.

Tuossahan on tuollainen matala kahden korin avolipasto lasten hanskoille, pipoille ja kaulaliinoille. Nyt kun noita termiittejä on kaksi, niin eihän tuo vedä mitään. Kätsy olisi sellainen kaappi mihin mahtuisi tsägällä myös pari paria kenkiä ja laukkua, pois pyörimästä lattioilta.

Turvaudun Ikean tarjontaan taas, ja se ei petä. Netistä bongasin Billy-rungon ja siihen oven.

Kaikista ihanin olisi ollut Bestå-kaappi korkeakiilto-ovilla, mut eihän tuohon mini nurkkaan sellasta saapi, saa olla meinaan leveydeltään max 50 cm.

Nyt tämä ongelma korostuu, kun alkaa tämä pipo kurahanska haalari kauluri-vaihe. Mihin mä ne kaikki tungen, neliön eteisessä?

Tässä nyt pähkäilen pitäskö kävästä Ikealla vai ei.. siellä kuumottaisi myös Pokal-jalalliset lasit, ne ois niinqu must have.

Hups, uusi järkkä?

Siis tämähän oli ihan vahinko. Vai olikohan Poltergeist-ilmiö kyseessä, kun kalusteet ihan itsekseen vaihtoivat paikkaa? Mut nyt mie tykkään, on tilaa enempi.

Flyygeli on edelleen kunniapaikalla.

 Kaivoin vuosien jälkeen vihdoinkin kynttilät esiin, uskaltaa poltella jo kun lapset on nukkumassa.

Viime Ikea-keikalta ostin muuten vihdoinki korituoliin pehmusteen.

Oho, jo ne kerkesi sotkemaan.

Nyt on liikaa tuoleja, tässä järjestyksessä tulee selvemmin esille. Mutta eihän tätä tuolia voi kaappiin laittaa, se on rakkaudella itse entisöity.

Oikeesti tälle vaihdolle oli ihan tilaus. Mulla meni hermo katsella telkkaria niska käännettynä. Ja toinen lapsista keksi että sohvan takana olevalle patterille oli tosi kiva kiivetä sohvan selkänojan kautta.
Hähhää, ei kiipeillä enää.

Nyt se matto-ongelma tulee vielä korostetummasti esiin. Äh, päätöksiä päätöksiä.

Mattoahdistus

Miten voi matot ahdistaa. No mua voi.

Olkkarissa meillä on aivan ihana ryijymatto, Askon Vivaldi. Sen kaverina on tosi kivannäköinen mustavalkoinen Hemtexistä löytämäni raitamatto.

Näissä vanhemmissa olkkarikuvissa nuo matot näkyykin. Ja joo, on muuttunut sisustuskin jo näistä otoksista.

Niinkin kivannäköinen kun tuo onkin, se ei vaan toimi. Ulkonäöllisesti tosi jesjes, mutta käytäntö nounou. Meillä nuo lapsukaiset menee, viipottaa, juoksee, konttaa...you name it. Matto oli aina rutussa, kasassa, mytyssä, nurkassa rullalla. Pakkohan se oli poistaa. Nyt ollaan sitten yhdellä matolla oltu jonkun aikaa.

Tuo Askon matto on ihan super IHQU mutta niin pirun kallis. Ovh jotain 300 €, huhhahheijaa. Laadukas toki, sopii meille hyvin kun nuo lapset osaa myös sotata. Tämä valkoinen passaa kun sitä käyttää aina välillä pesulassa.
Nyt sitten jos vaikka sen kaveriksi toista mattoa, ja tällä hetkellä niin tekis mieli harmaata.
Voitteko kuvitella, mun mies ehdotti buklee-mattoa, voi yrjö. Joo pysyis kyllä paikalla, mut oikeesti, ne on niin rumia.

Jospa ryijymaton kaveriksi harmaa ryijymatto? Sopiiko se ees valkoisen kanssa?

Tämä matto kiinnostaisi myös siksi että Elloksesta saisi 40 pinnaa alea yhestä tuotteesta. Mutta kun se on voimassa enää 2.10 asti joten pitäisi tehdä päätöksiä!

Teillä rakkaat blogiystävät, on niin mahdottoman hyvä maku. Nyt laittakaaa lyttyyn, kehukaa, ehdottakaa. KÄÄK MITÄ MÄ TEEN.


Niin se ryijymatto ois muutenkin aika ok, juniori kaatuu päivässä ehkä jotain tuhat kertaa. Aina kun hän kaatuu maton päällä, itku ei kestä juuri mitään, jos edes alkaakaan. Aika hyvä kaatupehmuste siis :)

Suprais suprais kukkapenkissä

Tuolla takapihalla ei hirveesti enää chillaile. Tälläkin hetkellä hyytävän kylmää, +11 astetta. Hrrr.

Callunoita istuttaessani vilkaisin kukkapenkkiin ja siellähän oli upeita kukkasia.

Turhaan ne siellä harakoiden ilona on, joten napsaisin ne sisälle ihailtavaksi.
On muuten nättejä nää Hortesiat, tää tais olla Syreenihortensiaa.


Voi että, kun unelmoin että vois joskus pitää pöydällä pöytäliinaa. Tai edes tabletteja. Näiden pikkuisten kanssa pelkkä syöminen on sellasta sirkusta. Sanon vaan että onneksi keittiön tapetti on Non-Wovenia, sitä voi nääs pyyhkiä :)

Nimiäiskakku

Ystäväni sai ihanan poikavauvan <3
Pojan nimiäisjuhlia vietetään huomenna ja mä sain kunnian tehdä juhliin kakun.
Kakun sisällä on Pätkis- ja geishamoussea.

Tossut kyllä ei kestä tarkempaa katselua. Tein tuollaiset vauvan tennarit tokaa kertaa ja kun pujottelin tossuihin naruja, sokerimassa mureni kuin murotaikina. Nauhoja pujottelin tunnin, kylmä hiki valui otsalta ja vatsaan sattui, paikkasin vahingot ja valmista tuli. Huh mikä homma.



Mä veikkaan nimeksi Jorma Uolevi Antinpoikaa mut oon kuulemma väärässä, hä?

Tunnustuksia

Voe hittolainen, viimeaikoina on tunnustuksia tullut ovista ja ikkunoista.
Ja mä tylsimys en ole saanut niitä vielä laittaa jakoon, anteeksi kaikki ihanaiset jotka ne mulle ovat antaneet. Kuten Oma koti valkoinen, Tää ois tän koti ja Lenoreltakin tuli joku.
Joten tässä omani.

Lemppariruoka: Näitä on ihan järkyttävän paljon, sanotaan nyt vaikka sushi ja Tiramisu. Jotka ei valitettavasti tällä hetkellä kuulu ruokavaliooni :(
Lempimakeinen: No ne karkitkin on tällä hetkellä nounou joten tähän vastaan tumma suklaa. Mut jos mä saisin syödä karkkia, niin vastaisin ehdottomasti salmiakki.
Lempiluettava: En lue juurikaan kirjoja. Joskus harvoin kun luen ne ovat elämänkertoja. Tämänhetken lempparilukemiset on kaikki ihanat sisustusblogit. Mies sanoisi että olen koukussa.
Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: En osaa käsitöitä. Mut mun addiktio on maalaaminen.
Lempparielokuva: Katson elokuviakin niin vähän. Se mitä vieläkin muistaa lämmöllä on Brokeback Mountain. Ja Borat :)


Sitten se toinen tunnustus.

Tunnustuksen saaneen pitää;
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Kiitos kaikille antajille.
Haluan antaa tämän tunnustuksen niille bloggaajille, jotka tuntuvat niin läheisiltä ja tutuilta että ihan kun olisin tuntenut teidät aina. Hassua että joistain ihmisistä joita ei ole koskaan tavannutkaan tulee tunne, että kun nähtäisiin, puhe ei koskaan loppuisi :)
Kiitos,
Vaniljainen
Maanvaiva
White & Black
Kolmen tähden koti
Onnen omenia
Valkoisella verannalla
Valkoisia ajatuksia keltaisessa talossa

Te kaikki olette tämän jo saaneet, mutta kerta kiellon päälle.

1. Olen tirkistelijä. Aina kun kuljen ulkona, katselen naapureiden ikkunoista sisään ja yritän nähdä sisustuksia. Meille muutti juuri uudet naapurit ja olen jo nähnyt että ne on maalanneet eteisen ja eilen siellä tehtiin laatoituksia :)
2. Mun ei ikinä pitänyt tehdä lapsia. En edes pidä lapsista. Nyt mulla on tyttö ja poika.
3. Revin kynsinauhoja. Siis aivan pimee harrastus.
4. En tiedä mikä musta tulee isona.
5. Olen ollut omasta mielestä aina läski. Silloinkin kun painoin 55 kiloa. Nyt tosin en ole. Siis se viiskytviis kiloa :)
6. Lopetin röökaamisen 3 vuotta ja 4 kk sitten. En ikinä olisi uskonut että "lakko" onnistuu.
7. Mun mies on tylsä, se ei koskaan riitele. Me vaan mökötetään, joka on vielä pöhkömpää.
8. En ole koskaan julkaissut blogissani kuvaa itsestäni. Joten tässä se tulee.

Huom. En kulje arkena tuollainen hökötys päässäni, tuoreimmat kuvat musta on otettu kaverini häistä pari viikkoa sitten.
Normaali päivänasu on verkkarit ja virttynyt toppi.

Pientä viilausta

Miten ne pienet jutut jää aina tekemättä? Aina on roikkumassa joku pikku juttu, mitä ei saa aikaiseksi tehdä.

Nyt sain yhden jutun pois listalta. Sivupöydässä on ollut ihan vääränvärinen vedin. Kulta ei oikeen sovi tänne meille.

 

Onneksi väri muuttuu spraymaalaamalla.

Paljon parempi.

Viikon tuuningit

Kävin tuossa sienimehtällä. Metsä oli pullollaan suppiksia, voi ihanuus.

Pistin niitä kälylle, pakkaseen ja loput kuivaten.

Kuivatut aikomuksena antaa siskolle mutta eihän mulla ollut mitään sopivaa lahjapurnukkaa.
Ei kun tuunamaan.
Pinterestistä bongaamani vinkki siis työn alle. Näistä tykötarpeista.

Käsi vakaana purkin kylkeen kuumaliimalla tekstiä.

Ja sen jälkeen suihkaukset spraymaalia.

Miksi muuten valkoiset spraymaalit on aina kellertäviä, vaikka korkin väri sanoo muuta? Pöh sanon minä.

Väliaikaisratkaisu

Mun verenpainetta on nostanut meidän makkari.
Olen ollut tapetoimassa sinne tehosteseinään niin kauan kun tämä blogi on ollut olemassa.
Projektia hidastanut etten ajanpuute tai ehkä jaksaminenkin, ei ole viitsinyt lähteä rautakaupoille.

 Nyt vielä tämä taloudellinenkin tilanne hidastelee asiaa.

Eilen tein sitten väliaikaisratkaisun. Nurkissa on pyörinyt yksi kiva tapettirulla jonka sain tosi edullisesti ale-laarista.  Tällaisen näin jossain sisustuskuvassa, joten olihan se kokeiltava.
Yksi tapettivuota tehosteena yöpöydän takana. Laitoin sen nyt aluksi maalarinteipillä kiinni jotta voi vähän makustella, onkos se ihan ok. Mies ainakin lämpeni tälle.

Nyt pähkäillään laitetaanko liisterit taakse vai ei :)
Mulle saa muuten kertoa ihan rehellisesti jos tämä on ihan urpon näköistä.