11.9.2014

Habitare 2014

Kävin pyörähätämässä eilen Habitare messuilla. Kyseessä oli ammattilaispäivä ja tänään messut avautuu yleisölle.

Tässä vähän tärppejä.














Jos taloudessa olisi vielä vauvoja, tämä syöttötuoli olisi aika "Hyypiömäinen".







Tässä aika erikoinen välitilaratkaisu.





Tregrenin yrttiruukut oli laitettu kauniisti esille.








Pidän kovasti tästä Arne Jacobsenin Drop-tuolista. Tässä on muoto kohillaan.









Loviisan Aitan kattauksia.




Polkka Jamin herkkukuosisia pyyhkeitä.





Itselleni messuilla ei ollut juuri mitään, joten shoppailutkin jäi tekemättä. Ehkä hyvä niin :)


10.9.2014

Ikean peili

Ikeaan on tullut uutuuksia.
Itse niihin en pahemmin ollut tutustunut, mutta kun viimeviikonloppuna huomasin, että Ikeassa oli -20% aleprosentti Ikea Familylaisille peileistä ja tekstiileistä, kävin katsomassa tarjonnan.

Ja hyvä niin. Peilin tarve on ollut suuri, ja hermo ei kestä enää peilaamista vessanpytyllä seisten.

Miltei heräteoston lailla hankin Ikeasta sitten kokovartalopeilin.








Kovasti olen ihastunut näihin metallihäksätyksiin. Ensin tuli String pocket-hylly ja sen jälkeen rautapääty-sänky. Nyt linja jatkuu metallikehikkoisella peilillä.





Tuo olkkarin ylimääräinen nurkkaus sai nyt sitten käyttötarkoituksen. Ai että tykkään.





Ja tämä peili on aivan loistava. Sen takana on jopa säilytystilaa. Koukkuja koruille ja tanko henkareita varten. Eikä edes hinnalla pilattu, alennuksineen peili irtosi alle neljällä kympillä.






9.9.2014

Habitaren lippupakettien voittajat

Arvontakone on pistetty käyntiin ja 2 hengen lippupaketit Habitare-messuille voittivat:

Sanski
Maruska
olivia@luukku.com
mussaka@luukku.com
Lisa








Onnea voittajille.


Sanski, ota yhteyttä, profiilisi ei ole julkinen joten en saa sähköpostiosoitettasi!
Samoin Lisa, otahan yhteyttä koska profiilissasi ei ole myöskään sähköpostiosoitettasi!
Viestiä voitte laittaa osoitteeseen:
outihyytia@gmail.com


7.9.2014

Rippikaakkunen

Hiphei.
Hengissä, vielä.

Pitkästä aikaa harrastuksen parissa. Työkaverini tilasi tyttärensä rippijuhliin meikäläiseltä kaakkusen.
 Sain vapaan kätöset toteuttaa periaatteessa just sitä mitä halusin.
Noh....meitsi halus hempeää kukkaista mutta yksinkertaisen kakun. Eli kukat sokerimassalla päällystetyn kakun päällä. Thats it.









Ja tietenskii päälle iso kirja eli raamattu. Teemaan kun sopii.






Hitsinpimpulat että nuo ruusut onnistuivat tällä kertaa tosi hyvin. Oon tyytyväinen. En tiedä oliko salaisuus että en käyttänyt pelkkää marsipaania vaan sokrumassan ja marsipaanin sekoitusta. Sopivassa suhteessa.





Väliin tein mansikka-valkosuklaatäytteen. Sekin onnistui pirun hyvin.
Alkuvaikeuksien jälkeen tottakai...ekaksi massa oli liian löysää, lisäsin 4 liivatetta. Ei apua. Sitten vielä 2 liivattetta. EI VIELÄKÄÄN.  Pentele vielä 4 liivatetta niin johan alkoi tömäköitymään.






Jänskättää mennä huomenna duuniin ja kuulla, kelepasiko?????

3.9.2014

Makkariin valoa

Ensinnäkin kiitokset edelliseen postaukseen kommentoineille.
Saan jokaisesta kommentista edes hitusen enemmän voimaa jaksaa eteenpäin.

Olo on yhtä kurja, mutta kova opettelu positiivisempaan ajatteluun. Että ehkä se onni mua odottaa sitten jossain ja joskus.
Vaikka tajusin juuri että edessä on yksinäinen syksy, talvi ja joulunvietto yksin. Siitä tulee rankkaa.

No mutta palataanpa blogin alkuperäisten aiheiden pariin.
Hieman yritän näitä sisustuspuolen juttujakin.
Makkariin sain vihdoinkin asennettua lampun.




Oli jo aikakin koska illat on jo pimeitä.
Kiitos lampusta kuuluu Diagnoosi sisustusmanian Marialle, tämä on jätelavalöytö.






Sopii kyllä tuohon mun makuukammariin, sopivan iso ja mikä parasta, mustavalkoinen ja vähän kulunut.





Samalla fiksasin tuota kirjainkollaasia. Poistin siitä sen yhden tärkeän ihmisen etukirjaimen, ja korvasin sen poikaseni kolmannen nimen etukirjaimella.





Vielä kun tervehtyisi sen verran että pääsen maalihommiin, niin makkarikin alkais olla valmis.

2.9.2014

Tarinoita elävästä elämästä

Vietän tänään syntymäpäiviäni. Se pistää mietteliääksi.

Blogeista luetaan elämän pintaraapaisuja ja kauniita asioita. Nyt tuntuu että täytyy raapaista syvemmältä.

Elämä. Välillä se potkii päähän, antaa kierrepotkun mahaan tai antaa kunnon lintsarin poskelle.
Tapaat miehen ja pistetään hynttyyt yhteen. Sitten sitä miettii, että kai tässä voisi naimisiinkin mennä. Naimisiinmenon jälkeen tuumii, että kai niitä lapsiakin voisi tehdä. Ollaan onnekkaita, ja lapsiakin suodaan. Kaksin kappalein.
Vauva-arki sitten iskee satasen vauhtia päin naamaa. Vauva vaan huutaa ja huutaa. Taitaa olla jotain synnytyksenjälkeistä masennustakin, mutta ei sitä osaa itse diagnosoida. Kaikkia väsyttää.
Sitten alkaa todellinen huomiotta jättäminen. Ei keskustella enää mistään. Kaikilla on tunteet niin lukossa että loppujen lopuksi huomaat, että sinua ei kutsuta enää edes ruokapöytään.
Mutta ajattelee vain, että kestettävä on. Naimisiin kun on menty ja on nuo pienet lapsetkin.
Vuosien jälkeen heräät kuin horroksesta. Ei tälläistä enää vaan kestä.
Teet rankan päätöksen avioerosta ja alat hommaamaan uutta asuntoa.
Asunto löytyykin ja muuttokamat kannetaan sisään.
Tuntuu että kävikin ihan mieletön flaksi, uusi rakkauskin löytyy, kuin ihan vahingossa.

Arki alkaa. Ero lapsista tuntuukin todella raskaalta, vaikka ajatteli että nythän tässä olisi mahdollisuus vähän huilia. Uusi rakkauskin muuttuu täysin kylmäksi sinua kohtaan.
Huomaat että istut iltaisin sohvalla ja vaan itket. Onko tämä alakuloa vai jotain vakavempaa? Käyt lääkärissä ja saat masennus-diagnoosin ja mielialalääkkeet lätkäistään käteen. Ota näitä. Käy nyt vähän puhumassa työpsykologille.
Sitten uusi rakkauskaan ei halua jatkaa. Luikkii takaisin vanhaan kotiinsa. Olo on täysin hyljätty, hyväksikäytetty ja kelvoton. Olenko mä näin kauhea ettei kukaan minua kestä? Ei ne lapsetkaan varmaan mua rakasta?





Töistä saavut tyhjään kotiin. Lasten kengät lojuu eteisessä ja lelut lastenhuoneen lattialla. Niillä ei kukaan leiki. Seinätkin tuntuu huutavan että oletpas sinäkin niin kelvoton.
Ikävä lapsia että sydänalasta repii, mutta tiedät että palatakaan ei voi.
Nuuhkit iltaisin vieruskaverin tyynyä, jossa joskus joku oli. Heräät aamuyön tunteina ja tuijotat kattoon. Ajatukset pyörii ja pyörii.


Mutta jossain kohtaa pitää saada ajatuksesta kiinni, että hei, tästä selvitään. Päivä kerrallaan.
Se kadotettu vahvuus on siellä jossain piilossa sisällä, täytyy vain houkutella se ulos.

Kännykkä piippaa. Tekstiviesti kertoo että voiskos lapset tulla syntymäpäiväkahville.
Ihanaa, onhan mulle ne kullannuput. Niiden takia on jaksettava.

31.8.2014

Synttärikaakut

Sitä kakkuharrastelijana haluis tehdä omille lapsilleen oikein upeat kakut. Just sellaset mitä toivottiin.

Sitten ei vaan onnistu. Fail.






Sokerimassa vaan jotenkin suli oudoksi mössöksi. Jepulis.


Takaa tämä kaara on ihan siedettävän näköinen.


Toiseen kattaukseen sitten paremmalla onnella. Nyt vuorossa vesimeloni-kakkua.





Siitä tuli jo ihan siedettävän näköinen tekele.





Ja maistuikin hieman melonilta, Kakkutaikinan värjäsin punaiseksi ja kostutin kakun vesimelonin mehulla. Väliin vähän mansikkaa ja melonia. Kuorrutus tuorejuusto-tököttiä.



No ainaskin mä yritin.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...