Vauvantossukat

Meidän sukuun syntyi yksi uusi ihana vauva, meidän lapsille serkku!
Vietämme ristiäisiä huomenna ja tietenkin kakunleipomisvastuu kaatui mulle.

Kakunpäälle toivottiin koristeeksi mm. vauvantossuja ja mulle ehdottomasti ykkösvalinta on vauvantennarit.

Näitä värkkäillessä ajattelin kuvata ohjeet tännekkin jos joku muukin innostuu näitä väsäilemään. Ei ole ihan ehkä aloittelijaleipurin hommaa, itse olen aika kokenut leipoja ja nämä oli kolmannet vauvantennarit mitkä tein, ja nyt vasta onnistui kunnolla. Aikaa näiden väkertämiseen meni noin 1,5 tuntia.

Netistä löytyi kätevästi tällaiset kaavat millä leikata tossun osat.

Pohjat leikataan n. 5 milliä paksusta massasta ja siihen sitten tuo läppä osa n. 3 mm paksusta massasta. Itse käytän näissä sokerimassa ja marsipaanin sekoitusta, ei kuivu liian nopeasti ja antaa anteeksi pidemmänkin värkkäämisen!


Läppä pohjan päälle ja tueksi pitäisi laittaa pumpulia, mutta mulla on issuekset ton pumpulin kanssa (en voi koskea ko. tuotteeseen ollenkaan..hrrrr) niin käytin puuvillavanulappuja.

Liimana käytin löysää tomusokrun ja veden sekoitusta. Ja työkaluna coctail-tikku.

Sitten leikkelemään kengän osia.

Näihin osiin tein nauhanreijät ja sitten liimasin pohjan päälle.
Huom. näissä hommissa ei voi liiotella tomusokerin käyttöä!

Sitten varvasosaläppä-mikä lie?

Se liimataan läpän päällä ja töpötellään kunnolla kiinni.

Taakse sitten kiinni tälläiset läpät.

Kaulataan massasta pitkä lärpäkä ja siitä suikale josta saadaan koko kengän ympäri menevä pohja.

Liimattuna paikalleen.

Liimasin sen niin että tämä takanipsu jää sen ulkopuolelle.

Kuivumaan vuorokaudeksi.

Senjälkeen pujotellaan rei´istä silkkinauha ERITTÄIN varovasti pinsettien avulla, ettei tossut rikkoonnu. Ja rikkoontuvat muuten erittäin helposti, käsittele siis varoen.

Ja tossukat on valmiit.

Katsoin minuutiksi toisaalle niin eiköhän 4-vuotias saanut tossuihin sormenjälkensä, Puuh...

Tietenkin väsyneenä unohdin viimeistelyn, näihinhän voisi kirjoa pintaan sellaiset tikkiompeleet, mutta eipä muistanut ei.
Nyt täytyy aloittaa näiden tossujen alle leipomaan itse kakkua.
Väsyttää niin samperisti kun on törkeästi univelkaa, taas oli ennen seitsemää herätys.
Mutta pakko se on aloittaa leivontahommat, ei auta kitistä.

Kuparia Stringeissä

Aika String-painoista nämä meikäläisen jutut mutta nyt iski hyvä idea. Taas.
Näitä metallipurkkeja pyörii itse sun toisella nurkissa. Meillä kyllä ei pyörinyt, joten varastin metallinkeräyksestä :)

Suhi-suhimaalia pintaan ja vanhankin näyttää nuoremmalta.

Kuparia on siis tungettu stringeihin. Napsaisin vielä ulkoruukusta Orvokin kaveriksi. Ja HAYn kaveri ei ole enää pahalla tuulella.

Anna käsi

Eiliseen marmatukseen lisäyksenä, että kiire jatkuu edelleen.

Silloin joskus kun vielä ehti lukea blogeja, tein pari löytöä blogikirppareilta.

Ensin löytyi tämä mun kuolaama HAYn käsi. Loistava lisä String-hyllyyn ja käden asento kertoo aika paljon tän hetken fiiliksistä!

Loistava vempele, tästä näkyy Hyypiölän rouvan fiilikset heti ensikatsomalta.

Toisekseen törmäsin keltaiseen Annon tyynyyn myöskin blogikirpparilla ja se tekee tästä loistavan, kun himmasin aiemmin enkä ostanut tätä sieltä Kodin1:stä. Ja arvanette, että harmittamaanhan se jäi!

Hähhää, ei harmita enää!

Onnenkeksi

En tajua miten työssäkäyvät äidit hoitaa hommat ja kerkeää sen jälkeen vielä bloggaamaan?

Jokapäivälle ohjelmaa että hyvä kun himassa kerkee kääntymään niin missä välissä hoitaa ne sisustus- ja tuunaushommat?

Olen osannut hoitaa tällekkin viikolle jokapäivälle jotain ohjelmata, voe voe.

Ehkä onnenkeksi tietää sen parhaiten?

Lavahommaa

Kesäsade täällä pyyhkii maata. Paitsi että nyt taisi jo seljetä, että pääsee pihahommiin.

Hyypiöllä alkaa nyt seuraavaksi kesä-urakka. Näistä pitäisi rakennella.....jotain.....

Saapi nähdä mihin taidot riittää? Mutta eipäs paljasteta enempätä!

Avaraa?

Lapset käyttäytyivät huonosti. Ensiksi takavarikoitiin piirustuspöydän tuolit. Sitten lähti autot ja My Little Ponyt. Sitten lähti muutkin lelut, vain Dublo-legot jäivät jäljelle. 

Jäljellejääneen piirustuspöydän työnsin nurkkaan ja kas, johan tuli kovin avaraa!

Mietin jo säilytyskalusteen hankintaa tuohon avaraan ikkunanaluseen, mutta sitten himmasin.

No jäi sentään Brion hella. Jolla muuten koskaan ei leikitä.

Tässä se Hyypiölän kruununjalokivi. Retro Amigo-tuoli suoraan seiskytluvulta.

Ehkä mä vielä hetken nautin avaruudesta ennenkuin lelut palaavat.

Huonekaluale

Juuri sähköpostiin tupsahti tarjous, josta vinkkaan teillekkin.

Eikä ole maksettu mainos!
Mulla olisi itselläni ihan julmetun suuri haave. Nimittäin lepakkotuoli.

Mun lapsuudenkodissani nimittäin oli lepakkotuolit. Ja nyt viimeviikonloppuna olin etuoikeutettu pääsin käväisemään lapsuudenkodissani 25 vuoden tauon jälkeen (pihalla vain) ja elän vieläkin niin kovassa tunnemyrskyssä, että sehän olisi varsin kunnianosoitus että lepakkotuoli saapuisi omaan kotiin. Ihan vain oman lapsuudenkodin muistoksi :)

Ongelma on vaan se kakslahkeinen, ei sitten lämpene yhtään. Tai no ymmärränhän minä, kun vähävaraisia ollaan. Mutta taidan yrittää silti :)