28.4.2013

Löpinää ja sushia

Eilen haudattiin faija. Oli kyllä elämäni järkyttävimpiä tilaisuuksia. On se väärin että joutuu omat vanhempansa hautaamaan. Onneksi olin niin viisas että en käynyt vilkaisemassa isää ennenkuin liina laitettiin hänen kasvojensa eteen. Sisko kävi, ja sanoi että näky porautui verkkokalvoille iäksi :(
Tyttäreni kysyi "miksi sulta äiti tulee silmistä vettä". Taitaa olla vaikea käsite tuo kuolema neljävuotiaalle. Perjantaina käydään laskemassa uurna hautaan, sitten itketään taas lisää.

Tänään piti lähteä pyörähtämään kirpputorilla ihan siksi, että sai jotain muuta ajalteltavaa. Eipä mitään sisustuksellista löytynyt, mutta lapsille vaikka mitä...

Loppupäivä ollaankin vietetty ulkoilmassa mm. leikkaamassa pensasaidat.
Suruunkin ollaan syöty, ihanaa ruokaa koko päivä.

Lounaaksi pistettiin grilli tulille.
Mun herkkua, grillattua parsaa. Tämän vuoden ekat ❤



Ja illalla palkinnoksi kunnon sushiähkyt!





Meillä lapsetkin syö sushia. Vähän.  Vielä mä joku päivä opetan niille Wasabin syönnin.




Lohipalasta jää aina kalaa yli niin aina pilpon sen lautaselle ja syödään se siinä sivussa sashimina...UUUH ihhanaaa.




Ja vielä muutama rivi nigireitä!




Apua, nyt olen niin täynnä etten pysty edes liikahtamaan!!!!!

27 kommenttia:

  1. Voimia <3

    Onneksi sushit näyttää herkullisilta :) Jos sä opetat lapset syömään wasabia, niin mä opetan Petterin syömään sushia :)

    VastaaPoista
  2. Uskon olevani saman asian äärellä hyvinkin lyhyen ajan sisällä & sydän muljahtaa pelkästä ajatuksestakin. Jaksamista Outi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tätä tilannetta en haluisi kenellekkään. Meilläkin tämä oli odotettu uutinen, ja nyt kun tilanne on tässä, en voi käsittää tätä. Miksi mun pitää olla orpo :´(

      Poista
  3. Osanottoni. Paljon voimia koko perheelle.

    VastaaPoista
  4. Lämpimiä ajatuksia sulle ja perheellesi ♥
    - Kylläpä ootte herkutellu :) tää kateellisena kuolaa täällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne hirmuisesti!
      Yritän urakoida sen sun "aarteesi" seinälle tänään :)

      Poista
  5. Olen ollu samassa tilanteessa, tosin jo vuonna 1999. Mun isä kuoli onnettomuudessa viikkoa ennen kuin olis täyttäny 50v. Oli tosi outoa itkeä lasten nähden silloin hautajaisissa... uurnan laskussa ne ei tainnu sit olla mukana edes. Ja mä vaadin nähdä isän vielä ennen tilaisuutta, tulin niin viime tipassa että tyypit sitten vähän naama nurin sen arkun mulle vielä aukas. Hirveetä se oli. Olin nähny isän myös ruumishuoneella. Voin kertoo, etten vieläkään voi ajatella asiaa kunnolla, ei siis sitä näkemääni vaan yleensä ottaen isää ja sitä ettei sitä enää ole. Itken aina... (nytkin). Toivottavasti tokenet nopsemmmin. Voimia ja jaksamista!

    Parsat uppoais, sushi ei. Tosin en ole koskaan maistanu edes, mutta kala ei oo mun herkkua, saatikka raaka kala... en usko että toi merileväkään sais mua hyppimään onnesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo äkillinen poismeno onnettomuudessa on varmaan sata kertaa pahempaa. Meillä kun tiedettiin että lähtö tulee, mutta kun se tuli niin tuli tunne että ei ole todellista :( Ei vielä.
      Kiitos siis.

      Poista
    2. En tiiä onko mikään tapa toistaan helpompi... menetys on aina menetys. Aikansa siitä kestää tokeentua, toisilla pidempi, toisilla lyhyempi. Mun tyyli on ollu se etten ajattele asiaa.. ja sit kun ajattelen, meinaa mennä järki, edelleen.

      Poista
  6. :'(
    syvä osanottoni suruusi Outi <3 lämpimiä halauksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi S muru, kiitos osanotostasi, lämpimien halauksien tarpeessa olenkin!

      Poista
  7. Lapset ovat kovin kestäviä, kunhan selittää vain asian todellisen laidan, lapsenmielisesti. Meillä Pikkuinen kävi kahdet hautajaiset läpi kuukauden sisään (Mixun mummo ja mun mummi), kun mummimme kuolivat samaan aikaan kolmisen vuotta sitten...
    Se on rankkaa, mutta päivä kerrallaan vain eteenpäin. <3
    Olet raksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kiitza, Imageseni. Suruttaa ja sit raivostuttaa että miks muilla on vanhemmat paitsi mulla. Se on niiiiiiiiiiiiiiiiiin epäreilua oikeesti!
      Kyllä ne lapset kestää, mutta tää kuolema käsitteenä on outo. SItten M kyseli että millon sä äiti kuolet, suretteko kun mä kuolen yms. muita kivoja kysymyksiä. Vastaa siinä sitten.
      Äh rupes taas itkettää.

      Poista
  8. Osanotot menetyksestä. En osaa kuvitellakaan miten kamalaa. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos JOhanna...päivä kerrallaan, ehkä tästä selviää.

      Poista
  9. Voi ei! Lämpimät osanottoni sulle ja perheellesi <3 Oma isäni kuoli sydänkohtaukseen ihan yllättäen 15 vuotta sitten, ja vieläkin voisin sanoa, että se on ollut mun tähänastisen elämäni rankin paikka ja suurin suru. Paljon voimia ja jaksamista sulle!

    VastaaPoista
  10. Otan osaa. Voin sanoa että tiedän miltä tuntuu. Oma isäni kuoli 3kk. sitten. :'(
    Voimia teille kaikille! <3

    VastaaPoista
  11. Voi rakas blogiystäväiseni, miten mä en tiennyt tällasta :( Siis voimia ja rakkautta täältä sulle! Kamala paikka! Juuri aihetta paljon miettinyt, kun ystäväni mies kuoli onnettomuudessa viikko sitten 29-vuotiaana. "Kuolema on kylmä vieras" sanoi mummoni aina ja niin se on. Halauksia <3 Nyt kun voisi halata ihan oikeasti tekisin niin <3

    VastaaPoista
  12. Osanottoni. Voimia teille vaikeana aikana!

    Mutta sushit ne näyttää herkullisilta!

    VastaaPoista

Hyypiö tykkää kovasti kommenteista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...