2.9.2014

Tarinoita elävästä elämästä

Vietän tänään syntymäpäiviäni. Se pistää mietteliääksi.

Blogeista luetaan elämän pintaraapaisuja ja kauniita asioita. Nyt tuntuu että täytyy raapaista syvemmältä.

Elämä. Välillä se potkii päähän, antaa kierrepotkun mahaan tai antaa kunnon lintsarin poskelle.
Tapaat miehen ja pistetään hynttyyt yhteen. Sitten sitä miettii, että kai tässä voisi naimisiinkin mennä. Naimisiinmenon jälkeen tuumii, että kai niitä lapsiakin voisi tehdä. Ollaan onnekkaita, ja lapsiakin suodaan. Kaksin kappalein.
Vauva-arki sitten iskee satasen vauhtia päin naamaa. Vauva vaan huutaa ja huutaa. Taitaa olla jotain synnytyksenjälkeistä masennustakin, mutta ei sitä osaa itse diagnosoida. Kaikkia väsyttää.
Sitten alkaa todellinen huomiotta jättäminen. Ei keskustella enää mistään. Kaikilla on tunteet niin lukossa että loppujen lopuksi huomaat, että sinua ei kutsuta enää edes ruokapöytään.
Mutta ajattelee vain, että kestettävä on. Naimisiin kun on menty ja on nuo pienet lapsetkin.
Vuosien jälkeen heräät kuin horroksesta. Ei tälläistä enää vaan kestä.
Teet rankan päätöksen avioerosta ja alat hommaamaan uutta asuntoa.
Asunto löytyykin ja muuttokamat kannetaan sisään.
Tuntuu että kävikin ihan mieletön flaksi, uusi rakkauskin löytyy, kuin ihan vahingossa.

Arki alkaa. Ero lapsista tuntuukin todella raskaalta, vaikka ajatteli että nythän tässä olisi mahdollisuus vähän huilia. Uusi rakkauskin muuttuu täysin kylmäksi sinua kohtaan.
Huomaat että istut iltaisin sohvalla ja vaan itket. Onko tämä alakuloa vai jotain vakavempaa? Käyt lääkärissä ja saat masennus-diagnoosin ja mielialalääkkeet lätkäistään käteen. Ota näitä. Käy nyt vähän puhumassa työpsykologille.
Sitten uusi rakkauskaan ei halua jatkaa. Luikkii takaisin vanhaan kotiinsa. Olo on täysin hyljätty, hyväksikäytetty ja kelvoton. Olenko mä näin kauhea ettei kukaan minua kestä? Ei ne lapsetkaan varmaan mua rakasta?





Töistä saavut tyhjään kotiin. Lasten kengät lojuu eteisessä ja lelut lastenhuoneen lattialla. Niillä ei kukaan leiki. Seinätkin tuntuu huutavan että oletpas sinäkin niin kelvoton.
Ikävä lapsia että sydänalasta repii, mutta tiedät että palatakaan ei voi.
Nuuhkit iltaisin vieruskaverin tyynyä, jossa joskus joku oli. Heräät aamuyön tunteina ja tuijotat kattoon. Ajatukset pyörii ja pyörii.


Mutta jossain kohtaa pitää saada ajatuksesta kiinni, että hei, tästä selvitään. Päivä kerrallaan.
Se kadotettu vahvuus on siellä jossain piilossa sisällä, täytyy vain houkutella se ulos.

Kännykkä piippaa. Tekstiviesti kertoo että voiskos lapset tulla syntymäpäiväkahville.
Ihanaa, onhan mulle ne kullannuput. Niiden takia on jaksettava.

21 kommenttia:

  1. Voi rakkaus. Haluaisin sanoa, että kyllä se siitä, ja hyvin se menee, mutta kun ei se taida olla lohdutus eikä mikään. En tiedä, mikä olisi. Jos oltaisiin tässä naamakkain, ja jos et olisi ventovieras, ja jos olisin rohkeampi, halaisin. Mutta ainakin toivotan mielenrauhaa ja onnea synttäripäivääsi.

    VastaaPoista
  2. moi, tiedän niin nuo tunteet......

    terkuin T

    VastaaPoista
  3. Voih, sanaton... Kyllä, niiden lasten takia sun täytyy jaksaa, mutta myös itsesi takia. Parempi tulevaisuus on varmasti nurkan takana, se ei vielä vaan välttämättä näy! Päivä kerrallaan...
    Hyvää syntymäpäivää!

    VastaaPoista
  4. Silmät kostui tätä lukiessa. Ei vaan mahdu kaaliin, miksi niin ihanalle ja upealle naiselle kaadetaan sitä niskaan loppumattomalla syötöllä. En tiedä millä latteuksilla sen kuorruttaisin, mutta sen tiedän, että ennemmin tai vähän myöhemmin joku onnekas mies löytää sut. Ja lapsille tulet aina olemaan korvaamaton ja heillä on taatusti sua myös ikävä. Teette siitä ajasta mitä yhdessä on sitäkin erikoisempaa, lapset muistaa lapsuudestaan ne eikä sitä arkea. Ja yksin sä et ole, sulla on iso kasa ystäviä. Ja mulle ainakin voit soittaa koska vaan, tai tulla käymään / kutsua kylään koska vaan. <3 Voimia, ja onnea ja valoa tähän päivään. <3

    VastaaPoista
  5. Todella rohkeaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä, paljastaa todelliset kasvonsa ja tunteensa. Voimia <3 Ja hyvää syntymäpäivää ��

    Marjo

    VastaaPoista
  6. <3
    Muuta en osaa sanoa, mitään mikä konkreettisesti pyyhkisi pois pahan olon ja murheet.
    Voimia ja parempaa tulevaa vuotta taas vuosikerta parempana!

    VastaaPoista
  7. Rohkea, avoin kirjoitus. Paljon tähän voisi latteuksia ladella, mutta tärkein lienee se, että sinä kestät kyllä tämän ja selviydyt, ja kun elämä on uudelle rakkaudelle avoin, se tulee. Älä luovuta, ja oikein paljon jaksamista ja voimia ♥

    VastaaPoista
  8. Voih ♡
    Ensin onnea syntymäpäiväsi johdosta ☆
    Sitten: jaksamista todella paljon, kyllä lapset sinua rakastavat ja toivottavasti antavat halauksillaan tänäänkin voimaa sinulle, paljon.
    Virtuaali halaus ☆
    -päivi-

    VastaaPoista
  9. Voimia ihan älyttömän paljon! Voin uskoa, että olo ei ole hyvä:( Nyt vaan yrität (helpommin varmasti sanottu kuin tehty) keskittyä itseesi ja ihaniin pikkumuruihisi♥ Olet heille varmasti maailman tärkein ihminen! Siinä on jo rutkasti syytä tsempata eteenpäin♥ Pienin askelin!

    Onnea syntymäpäiväsi johdosta!

    VastaaPoista
  10. :'(

    Mulla ei ole sanoja. Voimia <3 <3 <3

    VastaaPoista
  11. Ei ole mitään fiksua kirjoitettavaa sulle, mutta halusin vaan kertoa, että täällä ruudun toisella puolella on tämä blogikaveri, joka seuraa sun kuulumisia ja on hengessä mukana.
    Mun elämän karmivimmat kuukaudet oli 3v sitten, kun tyttäreni syntyi 24-viikolla ja oli lähes 5kk sairaalassa. Silloin, sitä ennen ja nykäänkin yritän muistaa moton: It can't rain all the time ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
  12. Rohkea teksti. <3 Niin toivotan minäkin muiden mukana jaksamista uskoa tulevaan. Aurinko paistaa joskus risukasaankin. Pienistä positiivisista asioista liikkeelle. Luota tukiverkkoosi kun tuntuu, että omat voimat katoavat.

    VastaaPoista
  13. Sanon suoraan, että päivä paistaa taatusti risukasaan ja joskus tämä paska hetki on mennyttä aikaa. Masennuslääkkeet jätä apteekkiin, hoida sairautta, älä oireita. Anna tunteiden tulla, itke, kiroa, vaikerra ja huuda. Matka omaan itseensä on tervehdyttävää. Jokainen ihminen on tarpeellinen jollekin, niin myös sinä. Ja sinä itsessäsi olet upea ihminen, usko pois, jonain päivänä nautit, että olet juuri sinä! Lähetän virtuaalihalauksen!

    VastaaPoista
  14. Voi Outi.. Kyyneleet silmissä täällä luen tekstiäsi. Paljon voimia sinulle, päivä kerrallaan. Lapsillesi olet maailman rakkain äiti <3

    VastaaPoista
  15. Moi. En ole ikinä aijemmin kommentoinnut sinun juttuihin, mutta nyt tuntuu, että täytyy.
    Olen eronnut kaksi kertaa, ensin lasten isästä ja sen jälkeen seuraavasta pidemmästä suhteesta.
    Sitten älysin olla sinkkuna jonkun vuoden ja miettiä mitä elämältä haluan, minkälaisen miehen haluaisin (toki ajattelin ettei sellaista ole olemassakaan!)
    Nyt olen suhteessa juuri sellaisen miehen kanssa mitä toivoin. Kuin sattumalta hän kirjoitti minulle nettiprofiiliin.. ja tapasimme. Pieni jännitys "koko ajan" toki, että millon herään ja kaikki tämä ihana onkin ollut unta... (Pessimisti :D )
    Tarinan "opetus" kai olisi, että kun tarpeeksi odottaa (tarpeeksi sitä paskaa kestäneenä), niin Se Oikea kyllä kävelee vastaan jostain :D
    Lasten takia on todellakin jaksettava..ei ole minullakaan välillä ollut muuta keinoa. Sitten löysin urheilun/liikunnan/itsestä huolehtimisen, joka nollasi sopivasti ajatuksia ja antoi voimia jaksamaan <3
    Tsemppiä ja puhuminen auttaa myös <3 -K-

    VastaaPoista
  16. Voin kertoa kokemuksesta ettei miesten maailmassa yh-äippä ole kovaa valuuttaa markkinoilla.Kymmenen vuotta yh:na 5 kersan kanssa avas mun silmät ainaskin ja kun rakkauden lopulta löysin tiesin että se on tässä.Kahdeksan vuotta takana,ja vaikka elämä ei olekkaan ruusuilla tanssimista,pelkkää designia ja sisustusta kumpikin tekee parhaansa minkä pystyy.Pussataan joskus vain kerran viikkoon mutta sellaista ne elämän ruuhkavuodet on,unohtaa hoivaa rakkautta. Kuuntelen kauhulla nykynuorten vaatimustasoa:pitää olla vene,auto,insinööri....Haloo ei ne merkkaa elämässä oikeestaan yhtään mitään

    VastaaPoista
  17. Kiitos kaikille hirmuisesti kommenteistanne..arvostan jokaista sanaa ja kirjainta.
    Kaiken tuen ja halaukset otan ilolla vastaan, tutuilta ja tuntemattomilta.
    Uskon ja toivon että löydän joskus sen uuden rakkauden, mutta kun vaan haluiaisin sen ihmisen ketä niin kovasti tällä hetkellä niin rakastan. Elämä on vaan niin epäreilua, kun se ei sitä mulle suo.
    Kun sais sen pusun edes kerran viikossa.....

    VastaaPoista
  18. Olen seuraillut blogiasi jo pitkään ihan anonyymina. Taidan olla sinua himpun verran vanhempi, mutta olen kokenut saman, missä sinä nyt elät. Jokainen hengenvetokin sattuu eikä millään ole mitään merkitystä. Annan neuvon: Puhu! Puhu, puhu ja puhu. Vaikka sille psykiatrille, se auttaa. Puhut kaiken surun ulos! Minä otin lääkityksenkin. Kenties voisit kokeilla ihan pientä annosta nukahtamislääkettä? Sun täytyy nukkua. Usko minua, jo puolen vuoden kuluttua voit paljon paremmin ja vuoden kuluttua vielä paremmin. Sinä selviät. Minäkin selvisin. Elän tyttäreni kanssa kahdestaan ja olen onnellinen. Älä etsi rakkautta hampaat irvessä. Paranna haavasi yksin ja ala sitten vasta etsiä. Sitten sinulla on paljon enemmän taas annettavaakin. Voimia ja katse tulevaisuuteen. You are going to make it!

    VastaaPoista
  19. Voi Outi <3 Mä niin itken, kun luen tätä. Kun jotenkin vois auttaa tai sanoa jotain mikä helpottaa! Kyllä tää semmosta kakkaa on koko touhu välillä! Hyvät jutut on nurkan takana, ihan varmasti. Pakko olla. Helvetti!

    VastaaPoista

Hyypiö tykkää kovasti kommenteista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...