Ihan pihalla

Siirrytään hetkeksi meidän pihalle.

Mä olen etsinyt koko kesän meidän terdelle pitkää räsymattoa, ja kun sen pitää olla tosi halpa, sitä ei tod. ole löytynyt. Kirpparillakin ovat pyytäneet noista matoista ihan kunnon summia, tylsää.
Ratkaisin hetkeksi ongelman kaivamalla kaapista Ikean sikahalvat vessanmatot, saa nyt siihen asti kelvata kun se kunnon räsäri löytyy. Toivottavasti ei tuu talvi ennen sitä.

Onnistuin jo tappamaan mun kesäkukatkin, vuoden hortonomi siis.
Voitteko muistuttaa, että en enää ikinä osta niitä tötterökukkia, petunioitako ne on? Muuttuivat oudon keltaisiksi ja sellaisiksi tahmeiksi, yök sentään. Kävin puutarhaliikkestä hakemassa pari uutta kasvia, tää oliki uusi tuttavuus, Jalokello.

Mies läksi töihin, 7 viikon kestäneen isäkuukauden ja kesäloman jälkeen. Järkkyä, miten sitä taas tottuu tähän, että yksin hoitaa talouden ja kersat?
Ihan kun siinä ei olisi tarpeeksi, aloitin kituviikot tänään.
Ollaan eletty koko kesä kuin pellossa. Se vähäkin tsemppaus ruoan suhteen on ollut ihan metsässä. Nyt loppu leivän ja letun syönti. Kun vielä jaksais aloittaa jotain liikuntaa, tekisi selkävaivaiselle hyvää.
Illalla naatiskelin sitten senkin edestä, tässä oli mun eilinen iltapala, iso lasi Vinho Verdeä ja Pretzeleitä.

Tuun sitten raportoimaan monta päivää tämä tällä kertaa kesti, ennenkuin lähti lapasesta...