Meillä leivottiin pullaa. Tälläkertaa jotain hieman erilaista, ei korvapuusteja vaan suklaapullia. Ihan normaali pullataikina ja sisälle sipaisin kerroksen Nutella-suklaalevitettä. Mukavan erilaisia.
Pullista tulikin mieleeni, haluisin olla lapsilleni pullantuoksuinen äiti. Lapset kun tulisi koulusta, vastaan leijailisi ihana pullantuoksu. Olen tosi suruissani että se ei oikeasti tapahdu, töitä pitää tehdä että pystyy elämään tässä kalliissa maailmassa :(
Siitä otsikon kateudesta....se on tunne joka on mulle aika vieras. Yllätyin itsekkin, että tunsin kovaa kateutta. Mies on lähtemässä Alpeille työkavereidensa kanssa ja fiilistelivät lähtöä Facebookissa, itselle tuli katkeruuden ja kateuden pala kurkkuun, ihan oikeasti. Millon mä pääsen yhtään mihinkään? No en tietenkään pääse, mun paikka on hoitaa kotona lapsia. Ulkomaan reissuista on turha edes unelmoida, lasten kanssa ilman.
Vähän säikähdin tällaista tunnetta, mikä mulle on tullut?
Miten teillä, tunnettoko te kateutta?????
Kuule, kyllä mä uskon että Säkin pääset vielä vaikka mihin! Lapset kasvaa loppujen lopuksi niin nopeasti isoiksi. En tiedä pitiikö tän nyt olla jotenkin lohduttavaa :)
VastaaPoistaNAM!
VastaaPoistakyllä komppaan Maanvaivaa:) itsekin tuli välillä(no okei kerran kuussa;D) kotiäitiaikoja vietettyäni katkeruuden ja kateuden tunne kun jouduin olla vain kotona, ei mihinkään ollut menemistä kun isäntä pitkää työpäivää teki ja autonkin aina vei mennessään...
Mutta nyt olen päässyt omaakin uraa luomaan :) ja välillä jopa on sellaisia päiviä että tahtoisi olla jälleen se äksy kotiäiti :D
Voi hani :)
VastaaPoistaKyllä sun pitääkin olla vähän kateellinen niin se vain menee.. Tulee varmasti eteen reissuja jonne sinäkin pääset ja raaskisitko ilman lapsia lähtee pidemmälle, kun mä en melkein tohdi koiraakaan jättää pitkäksi aikaa hoitoon (hölmöä)ja lähteä reissuun..Saatika jos olis lapsia..AURINKOISTA VIIKONLOPPUA !!!
Olen tuntenut minäkin miehelle kateutta silloin kun olin lasten kanssa kotona ja töitäkin tein kotona ja miehellä oli työpaikan puolesta menoja ja risteilyjä. Harmittelin ja taisin katkerana tilittääkin.. Nyt on lapset isompia ja nuorimmatkin päiväkodissa ja minä olen käynyt työporukan kanssa jo risteilyllä, pikkujouluissa, työkaverin synttäreillä ja teatterissakin.. Muistan kyllä aina sen tunteen, kun ei "päässyt" mihinkään :-)
VastaaPoistaNam pullat, näyttää hyvilt ja on hauskane idea :)sul kiva blogi ja koti :) Tervetuloa kans, meil päi :)
VastaaPoistaNam, onpa ihana idea, nappaan sen mukaani kyllä!:) Kuule, en minäkään ole pullantuoksuinen äiti, vaikka kotona nyt omaishoitajana olenkin. Haaveilen olevani reipas ja jaksava äiti, mutta harvoin sitä olen. Mutta parhaani teen kuitenkin<3
VastaaPoistaTulin, luin ja kommentoin :)
VastaaPoistaEn osaa kirjoittaa järkevästi tuosta kateuden ja katkeruuden tunteista koska sit mä vuodatan sun kommenttiboksin tukkoon...mutta siis: been there done that.
Aurinkoista viikonloppua! Kyllä sunkin vuoro vielä tulee, välillä pitää ajatella itseäänkin.
"äiti häpi, lapset häpi".
Tuttu tunne.. Mä tunnen kateutta jopa miehen työmatkoista! Saa nukkua yön ihanassa sängyssä hiljaisuudessa kukaan eiherää yöllä vikisemään ja vinkumaan..saa aamulla mennä valmiille aamupalalle yms.. Ei mua muiden matkat ja matkustelut haittaa mutta jos mies menee (ei kyllä käy edes kun työmatkoilla) niin se jotenkin aina kirpasee.. miksi mulla ei ole työtä missä saa matkustella!
VastaaPoistaDon´t worry, ei se työmatkailu ole niin hohdokasta. Me miehen kanssa matkustellaan molemmat työnpuolesta ja joudutaan välillä vertailemaan kalentereita, ettei bookata päälleikäin reissuja kun jonkun pitää olla pojan kanssakin kotona.
VastaaPoistaToinen juttu onkin sitten lomamatkat, mutta jotenkin oma koti kiinnostaa paljon enemmän kuin etelänreissu työmatkojen jälkeen:D
Ihanan näköisiä pullia, maistuvat varmasti hyviltä:)
Tiedän kuules niiiin hyvin miltä susta tuntuu, kun oma ukko on harvase viikko jossain työreissussa.. joko kotimaassa ja onpa tuo käynyt pari kertaa Uudessa Seelannissa asti. Nykyään vaan käännän sen jotenkin positiivikseksi asiaksi.. mä suorastaan nautin olla yksin lapsen kanssa kotona - välillä.
VastaaPoistaJa voiii, mäkin haluisin joskus ilman muksua jonnekkin ulkomaille.. mutta tuskinpa raaskin hoitoon jättää edes viikoksi. ;-)
Näin tällä hetkellä elämässä. Ja totta, töitä on väännettävä.. ja ite turvaudun välillä valmiisiin pakastepulliin, että oon joskus ees pullan tuoksuinen äiti.
Tsemppiä honey!! <3
t.Tanja S.
No mä kyllä tunnustan ihan rehellisesti, että kyllä kadehdin. En omaa miestä, ei sen työssä mitään hohdokasta ole, pikkujouluristeilytkään ei suuremmin mua hetkauta. Mutta mites olis vaikka miehen pomo perheineen; matkustavat pari kertaa vuodessa etelään, pariksi viikoksi kerrallaan. Ei siinä mitään, mutta kun niiden kakarat ei ees enää nykyään halua mukaan. Ja jos lähtevät, istuvat sitten hotellissa tietokoneet nenän alla koko loman.. Siis on se niin väärin. Hitto, meidän kakarat ei koskaan pääse mihinkään, ihan saavat unia nähä että meillä olis koskaan varaa niille reissuja tarjota. Ja sit noi kermaper**lapset ei arvosta omia reissujaan tipan tippaa!!!! Sellanen mua korpee tosi paljon, argh!!
VastaaPoistaJa kadehin mä aika ajoin monia muitakin ihmisiä monista muistakin asioista, mut tää nyt tuli tällä kertaa mieleen. =D
joo ota ero--------
VastaaPoista