24.2.2013

Eniten vituttaa nyt

Sunnuntain syvälliset!

Voi luoja mä olen väsynyt. Silmiä oikein kirvelee ja tuntuu, että jos ne suljen, nukahdan vaikka istuinasentoon.
Yritin junioria päiväunille nukuttamisen yhteydessä ottaa itsekkin päikkärit mutta mielessä pyöri vain: pitäisi mennä maalaamaan makkariin seuraava kerros maalia, luottokortti-firmalta tuli ilmoitus että kortti on käyttökiellossa ylittäessäni luottorajan ja niin, pitäiskö sitä lähteä maalaamaan se yksi kerros vielä makkariin. Ettei tarttisi ihan maalinkäryssä sitten nukkua.
No maalasinhan mä...




Ja sävy on kyllä mun makuuni liian hailakka.

Neljä herätystä ja sitten alkaa ensimmäinen äitiys- ja hoitovapaiden jälkeinen talviloma. Upeeta varsinkin kun A. tiedän että herätykset on kuitenkin todella aikaisia B. olet erotuomarina nahistelevien lasten kanssa C. katselet ja yrität taltuttaa aivan julmettuja itkupotkuraivareita. Mun lomastani on lepo kaukana. Palaan luultavasti töihin entistä väsyneenpänä.
Mihinkään ei ole varaa lähteä lomailemaan. Ja mä kun niin ajattelin että kun mä saan lapsia, niin reissaan niiden kanssa ympäri maailmaa kun en itse lapsena koskaan mihinkään päässyt. No eipä olla ulkomailla oltu kahteen ja puoleen vuoteen. Pääsisi edes johonkin kelomökkiin tunturin kupeeseen mutta unelmoida voi vain siitäkin.
Arki ressaa muutenkin. Kaikki maksaa ihan liikaa. Palkka on pieni ja koko ajan pitää olla käymässä kaupassa tai tankkaamassa autoa. Nytkin tilipussi oli niin minimaallinen veroprosentin noustessa noiden vanhempain- ja hoitovapaiden jälkeen.
Siivota ei kannata kun viiden minuutin päästä näky on kuin tornado olisi käynyt kylässä kaikkien lelujen, palapelien ja legojen levittäytyessä joka nurkkaan.
Haluaisi sisustaa kaikenlaista ja sitten tekee tässä taloudellisessa tilanteessa tosi fiksuja hankintoja, kuten String-hylly tai kamera. Johon ei todellakaan ole varaa.

Parisuhde on aivan lopussa ja pitäisi yrittää virittää keskustelua ihmisen kanssa, joka ei todellakaan aio eikä halua keskustella. Ei vaan jaksa.
Pitääkö sitä lähteä etsimään jostain kerrostalo-kaksiota jostain juoppo-narkkislähiöstä itselleen ja lapsille? Niin, muuhunhan mun tuloilla ei ole varaa.

Blogien takana ei aina ole iloisia eikä positiivisia tarinoita ja elämää.
Kiitos ja anteeksi. Lähden istumaan kuoppaan kuolemaan.

42 kommenttia:

  1. Kuule, olipa ihana rehellinen postaus. Usko tai älä raha ei välttämättä lisäänny (lottoatko;))mutta asioilla on aina tapana järjestyä, joskus menee pitkänkin kaavan kautta, mutta aina ne järjestyy♥

    VastaaPoista
  2. Tällaistahan se elämä on, pitäisi vaan muistaa elää tulojen mukaan ettei siitä aiheudu lisää ressiä. Luottokortit poikki vaan. Ja tiedätkö kyllä siellä juoppo-narkkislähiöissä elää varmasti ihan onnellisiakin ihmisiä, ei rahalla onnea hankita. Se joka kuuseen kurkottaa niin se katajaan kapsahtaa tai jotain sellaista. :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä sinne <3 <3
    Muista, että jollain voi vielä olla pahemmin asiat, vaikkei varmasti nyt helpota oloasi sekään tieto. Sä olet terve, sulla on kaksi tervettä lasta. Parisuhdeongelmiin auttaa puhuminen, toivottavasti.

    Ja tuokin helpottaa, kun saat kertoa tosta v*tutuksesta ääneen.

    (((HALIT)))

    t.Tanja S.

    VastaaPoista
  4. Jaksuja! <3 On tää elämä välillä melkoista suossa tarpomista, mutta asioilla on tosiaan tapana järjestyä.=) Ei ehkä lohduta juuri nyt.

    VastaaPoista
  5. Ihailtavaa, kun uskallat noin rehellisesti kirjoittaa. Tsemppiä oikein paljon!!
    Jospa asiat olisi kohta paremmin. Välillä helpottaa vain ns. höyryjen päästäminen vaikka kirjoittamalla.

    VastaaPoista
  6. Voimia arkeen! Hyvä, kun osaat ja uskallat tuulettaa noin ajatuksiasi, helpottaa varmasti. Toivottavasti saisit oikeasti lomaillakin ja ottaa aikaa itsellesi, olet sen ansainnut :)

    VastaaPoista
  7. Voi kurjuus! Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää paremmalta, se on lyhyentähtäimen suunnitelma. Sen jälkeen keskustele miehesi kanssa rauhassa, ajan kanssa ja rauhassa päädytte varmasti hyvää lopputulokseen.

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa siltä, että sinulla on raskas vaihe menossa elämässäsi. Tsemppiä ja voimia! Noita vaiheita tulee elämässä aina silloin tällöin (ei sillä että tämän toteaminen mitään auttaisi), mutta kyllä niistä selviää, pitää yrittää ottaa pieniä askelia kerrallaan. Tätä samaa neuvoa noudatan parasta aikaa oman elämäni kriisissä ja toivon että se tepsii. Elämä on lahja ja jokainen rakentaa oman elämänsä sellaiseksi kuin haluaa ja pystyy, lähtökohtia on kyllä monenlaisia. Itse olen ainakin aiemmista kriiseistä päässyt yli puhumalla ja toivottavasti nytkin; on tärkeää, että on joku jolle puhua.

    VastaaPoista
  9. Ei se raha ketään onnelliseksi tee, mutta kyllähän se toki helpottaisi elämistä huomattavasti. Olet kyllä rohkea nainen kun uskallat paukutella tulemaan ajatuksiasi noin avoimesti! Ei me kaikki uskalleta sitä tehdä... Ei minunkaan blogistani ihan ekana varmaan osaisi arvata mitä kuraa satoi niskaa viime syksynä ja talvena. Mutta niin vaan noustiin siitä suosta ja kyllä ne sinunkin asiat ihan varmasti järjestyvät <3

    VastaaPoista
  10. Voi Outinkainen ihanainen,univelkojen poisnukkumista ja hieman omaa aikaa sä nyt varmasti tarttisit kiireen vilkkaa,väsyneenä asiat näyttää toivottomimmilta kuin ne onkaan ja ajatuksetkin on yhtä puuroa,vaikka niinhän se on että täältä on helppo neuvoja antaa,ne lomat ja lepäämiset kun on pikkulapsiperheessä hieman hankalampia toteuttaa...Lämpöisia ajatuksia lähetän sulle,ihana tyyppi olet♥

    VastaaPoista
  11. Voimia! Elämä on välillä ihan berberistä, mutta kyllä se aurinko jossain vaiheessa paistaa risukasaankin.

    VastaaPoista
  12. No se oli positiivista lukea, että sinä tiedostat asiat.. Toivottavasti kumminkin kaikki kääntyy parempaan suuntaan ja saatte ukonkin kanssa asiat selvitettyä ennen kuin on myöhäistä...Kannattaa pyytää siitä läheltä apua, jos vaikka saisit muutaman päivän itsekin lomaa ja sitten käytät sen lepäämiseen !!! tsemppiä KAMU !!!

    VastaaPoista
  13. Olet sä kyllä rohkea. Etkä ole ainoa ketä on tänään nyppinyt. Ihan samanlainen väsymys ollut tänään päällä, eikä lapset tietystikään sitä tajua vaan totta kai täytyy oikutella yhden päivän aikana enemmän kuin koskaan yleensä. Ja eiköhän meillä kaikilla ole stressiä siitä rahastakin. Musta on ainakin just tänään tuntunut siltä, että oon ihan väsynyt siitä kun lainat ja laskut haukkaa hurjan osan tilistä ja sitten remontti vie kanssa. Mieluummin sitä korttia vinguttaisi jossain ihan muualla kuin Bauhausissa.

    Tsemppiä. <3 Toivottavasti saisit lepoa pian, kummasti kun maailma näyttää niin paljon synkemmältä uupuneena.

    VastaaPoista
  14. Mä oon äidiltäni saanut pari mietelausetta elämäni aikana.. "Aina vois olla asiat huonommin ja jos ei, niin oot pohjalla ja sieltä on yksi suunta: ylöspäin", "Asioilla on aina tapana järjestyä". Ne eivät todellakaan helpota kriisien keskellä, mutta jossain vaiheessa huomaa taas seisovansa tukevasti maan kamaralla ja aurinkokin pilkahtelee. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  15. Kunnon blogi, mii laik!! Asiat asioina ja totuudet totuuksina, JESS! ;) Voimaantumisia....jostakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon käynyt äitinä ulkomailla noin 4 kertaa, aiina ilman lapsia, enkä tunne edes syyllisyyttä.
      Näinä ikiharvoina kertoina kun on varaa lähtee, nii mä haluan panostaa parisuhteseen. Kyl lapset sit matkustele itse silloin kun ovat isompia.
      Moni pitää tätä itsekkäänä. No, sit mä oon.

      Voimia, kyllä se arska paskakasasta vielä nousee. <3

      Poista
    2. Taas meni harvinnaisen oikeaan vastauslaatikkoon tämäkin kommentti.. Buu :)

      Poista
  16. Blogien takana ei aina ole iloisia eikä positiivisia tarinoita ja elämää. Ei olekaan, vaan ihan oikeita, aitoja, rehellisiä ja ihania ihmisiä <3
    Jaksamista arkeen! :)

    VastaaPoista
  17. Kääk, voimia. Samankaltaisia ajatuskulkuja, suota ja väsymystä. Menin vielä tietysti katsomaan kämppien hintojakin ja totesin myös päätyväni pikkukoppiin kännilähiöön lapsen kanssa. Vähänkö melkein itketti. Nyt paremmat fiilikset jostain syystä, juteltiin ihan muusta ja alkoi tuntua että kai tämä sittenkin tästä. Joskus on vaan parempi olla ja antaa ajan kulua ja yrittää repiä riemua muista jutuista. Ehkä mä menen yksin juttelemaan ensin ulkopuolisen kanssa, kun musta tuntuu että tää on ehkä neljänkympin kriisiäkin ja yleistä työelämävitutusta. Paluu työelämään oli ainakin
    mulle pettymys, että tätäkö tää nyt sitten on maailman tappiin asti ja vielä paskalla palkalla, lasta ikävä eikä mitään kivaa enää odotettavissa, samaa harmaata paskaa. Ja vielä tanan kotityöt päälle. Että et ole yksin. PS jos eroat, myös asumisoikeusasunto voi olla ratkaisu. Näin mä järkeilin itselleni.

    VastaaPoista
  18. Edellinen vielä jatkaa, hei. Musta tuntuu että miehiltä puuttuu oikeasti joku sensitiivisyyskäämi, ne voi ihan oikeasti olla ihan kylmiä ja epäempaattisia tajuamatta sitä pätkän vertaa. Mun kotipahvini esim. alkoi puhua laihduttamisesta PARI VIIKKOA synnytyksen jälkeen. Siis nyt naurattaa, silloin hormonihuuruissa ei. Ja kun palasin töihin, se ei yhtään ymmärtänyt että halusin iltaisin nukuttaa lapsen kainaloon ja kyhnätä pikkuiseni kanssa. Mutta kun avaat suusi, kuulet muilta samat jutut ja tajuat ettei se vaihtamalla parane. Vertaistuki <3

    VastaaPoista
  19. Eniten vituttaa kaikki. Välillä vaan menee just noin. Koitahan saada nukuttua ota hyvällä omallatunnolla hengähdystauko kun tilaisuus tarjoutuu.
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  20. Wau - ihailtavaa että uskallat kirjoittaa arjen paskemmasta puolesta - tää elämä ei aina oo kuin kuvissa - tzemppiä kuitenkin myllerryksen keskelle - asioilla on tapana järjestyä - t. itse erään helvetin läpi käynyt..

    VastaaPoista
  21. Höyryjä on hyvä päästellä. Tiedän hyvin kolmen (pitkäaikaissairaan)lapsen yksinhuoltajana ettei se elämä aina ole niin kovin ruusuista. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, siksi kai mullakin oma blogin tynkä on. Tsemppiä arkeen <3

    VastaaPoista
  22. Hyvä postaus! Arvostan! Ja allekirjoitan rahan vähyyden ja väsyt! Elämä on ihan saatanan kummallista välillä. En osaa heittää mitään huikeen hyvää kommenttia mutta täällä ollaan anyway. Solidarity sister!

    VastaaPoista
  23. Terveisiä tosielämästä! Postauksesi on "oikeaa asiaa" kiiltokuvakotien sijaan. Se on mielenkiintoista, että loppujen lopuksi meillä kaikilla on samantyyppisiä probleemia elämässä. Toiset vaan ne myöntää ja kertoo niisä - toiset eivät. Paljon tsemppiä! Päivä kerrallaan eteenpäin. Se riittää.

    VastaaPoista
  24. <3 Voi kuule, et ole yksin! Varmasti jokaisen blogin ja ihmisen takana on monimutkaisempi tarina, kun ensisilmäyksellä luulisikaan. Ja ihmisiä harvoin pystyykään arvioimaan ensitapaamisella, vastoin luulojani.

    Mutta eikö olekin ihmeellistä, että raha pyörittää maailmaa. Ei se kaikkea tee, mutta sen avulla poistuu moni huoli.

    Mä toivon sulle tosi paljon voimia, tsemppiä ja aurinkoa tähänkin viikkoon!
    Nm. kodinhoidon tuella elävä :)

    VastaaPoista
  25. "Everything will be okay in the end. If it´s not okay, it´s not the end!"

    -J

    VastaaPoista
  26. Täälläkin eniten vituttaa kaikki. Mutta kyseessä on lähinnä terveys ja sen menetys, joka sitten vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koko elämään. Ja muiden elämään.
    Mutta tuohon raha-asiaan. Katsopa mielenkiinnosta tätä blogiasi muutaman sivun verran taaksepäin. Sitten katso peiliin. Voit nähdä naisen, joka ostaa koko ajan jotain. Pientä ja isoa. Halpaa ja kallista. Sitten kannattaa miettiä, että mitä aukkoa tuolla shoppailulla täyttää. Ja kannattaisiko elämänmuutos siinä aukon kohdalla.
    Ja tämä ei ollut pahalla sanottu. Itse olen ollut melkoinen shoppailija aiemmin. Yritin saada hyvää mieltä, mutta ei se nyt ihan onnistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOo, itsekkin tiedostan että yritän saada hyvää oloa shoppailusta, kun oma elämä on niin kurjaa. Mutta ei sekään auta, kun sitten heti vituttaa kun on tuhlannut rahaa :/
      Että aukkoa sitä yrittää sillä täyttää, läheisyyden/rakkauden kaipuussa! Sitten katsoo ympärilleen ja huomaa, että kaikilla ympärilläni on niin rakastava parisuhde, sitten taas ketuttaa ja shoppailee. Noidankehä on valmis.
      Nyt laitoin luottokortin "hyllylle" ja yritän saada itseäni suosta ylös.

      Poista
    2. Mä väitän, että "kaikilla ympärilläsi" ei ole niin rakastavaa parisuhdetta kuin mitä ulospäin näyttävät.. Niin harmillisen moni pitää taidokkaasti vain kulisseja pystyssä, omasta perhepiiristäni tiedän ainakin muutamia perheitä, joilla näin. Vaikka näyttävätkin hurjan onnellisilta mukamas. Ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta ei sitä kyllä oikeasti ole. Tsemppiä <3

      Poista
  27. Tuttua tunnetta täynnä sun kirjoitukses: Välillä ketuttaa enemmän, välillä vähemmän, mutta kyllä se kylmä rinki pysyy siellä persustan seudulla joka tapuksessa. Tili tuli, tili meni meinigillä sitä mennään varmasti suuressa osaassa tämän maan talouksista. Joka kerta, kun tankkaa auton ja jääkaapin, alkaa ahdistaa. Joka puolelta tunkee kirjettä ja tiedotetta nousevista hinnosista, vuotuisista korotuksista. Mutta nouseeko palkka samassa suhteessa? Ei tietenkään.

    Kersat tuntuu kiukuttelevan joka asiasta, vaikka kaikkes yrität. Puoliso peräänkuuluuttaa läheisyyttä, mutta kun yrität sitä antaa, heti kysytään, että eikö sulla oo mitään muuta mielessä kuin seksi. Yritä tässä sitten tasapainotella ja elää tasapainoista elämää.

    Ehkä se joku päivä helpottaa. Sitä päivää innolla odotellen!

    VastaaPoista
  28. Hei Outi! Ilokseni löysin sinut lukijoistani ja sitä kautta tänne blogiisi.Tuorein postauksesi on puhutteleva.
    Olen aika paljon kypsempää kauraa kuin sinä mutta silti nuo pikkulapsi ajat rahahuolineen ovat hyvässä muistissa.Se ei paljon lohduta kun kuulee " hei sä elät nyt elämäsi parasta aikaa ja onhan sulla moni asia hyvin jne. " Kun väsyttää ja vituttaa niin sillon se on sitä.
    Sanon silti että parin vuoden päästä se jo helpottaa :) Ja vanhempana mutta en viisaampana neuvon vielä että paskasta suhteesta kannattaa päästää ajoissa irti,mutta mikä on oikeesti paska suhde ??? Tsemppiä ja jaksamista ja voimia!

    VastaaPoista
  29. Hienoa, että olet avoin ja uskalsit näin avautua. Minusta itsestä tuntuu, että sen jälkeen, kun aloin seuraamaan blogeja, ahdistus on lisääntynyt suuressa määrin. Tuntuu, että kaikilla on varaa ja on ihan normaalia laittaa 2000euroa keittön tuoleihin, ostaa 100€ tyynynpäällisiä, 500€lamppuja ja 200€hyllyjä...huh huh! Ennen en edes tiennyt tällaisten tavaroiden olemassaoloa ja olinkohan onnellisempi, en tiedä? ja sitten se saa myös tuntemaan huonommuutta, kun onkin sisustanut kotia ja kohta jossain blogissa mollataan sellaisen sisustusjutun olevan ihan out ja se saa väkisinkin miettimään, että no niimpäs onkin. Samalla saa myös lukea juttuja kiiltokuvamaisen onnellisista perheistä, ihanista ulkomaanmatkoista, ja kaikesta, mihin itsellä ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta. Olen jopa miettinyt, että lopetan koko blogimaailman seuraamisen joksikin aikaa ja keskityn ympärilläni oleviin ihmisiin, joilla ei todellakaan ole varaa ja mahdollisuutta ostaa sitä tonnin lamppua.

    Tämä kommentti oli nyt omasta vitutuksesta tältä aamulta, sait vaan rohkealla kirjoituksellasi yhden lukijan täältä avautumaan.

    Hurjasti tsemppiä sinulle! En nyt heitä tähän mitään kliseitä loppuhuipennukseksi :)

    VastaaPoista
  30. Joitain blogeja kun oon lukenut niin tuntuu että monella sitä rahaa tulee joka ovesta. Sit ittee rupee masentaa kun mihinkään ei oo varaa. Hoitovapaalla oon vielä ja mies on työttömänä. Kauheesti haluais laittaa kotia ja sisustella mut sit pitäis samalla laittaa säästöön rahaa että sais joskus sen oman talon. huoh.. raha-asioista ei tosiaan oo kiva puhua, mutta pakko se on myöntää että vituttaa elää kädestä suuhun koko ajan. Mullakin sen verta pieni palkka ettei ois mitään järkeä mennä töihin. ahdistaa ajatellakin että ens vuonna pitäis.. Meillä muksujen nahistelut on sitä että pienempi kiljuu ja isompi ärsyttää tahallaan.

    Tykkään hirmuisesti lukea blogiasi koska kirjoitat suoraan ja vaikka välillä ei menekään niinkuin pitäis.. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  31. Lapset ollaan saatu jo teini-ikään, mutta sitten vuorossa sairastelu, leikkaus, uudelleen kuntoutusta ja... työttömyys. Niin se elämä vie ja nyt opetellaan elelemään näillä! En siis ala "neuvomaan" ja elämänohjeita antamaan, mutta hengessä mukana (kuuluuko tähän laittaa huutomerkki vai hymynaama vai... mitä?)

    Kaikkee kivaa haluaisin kanssa ostella, mutta pikku tuunailuilla mennään ja katellaan päivä kerrallaan. Ulos päin haluun näyttää pienenkin positiivisen "jutun" ja v.....ksen huudan ulos yksin ollessa :)

    VastaaPoista
  32. Mä en nyt just ala oman elämäni murheita tähän luettelemään - loppua ei siitä listasta tulis. Mutta tuohon parisuhdeasiaan sanon sen verran, että aika moni kakku päältä kaunis. Eli ulospäin näytetään maailman onnellisimmalta ja sitten kotona on täys sotatila tai puhumattomuus päällä. Olen joskus seurannut lehdistä, kun siellä on jonkin julkkispariskunnan parisuhdehaastattelu ja kaikki on niin helevetin hyvin ja ihanaa - niin annas olla: muutaman kuukauden sisällä onkin eropaperit vireillä ja ollaan kasvettu erilleen.
    Ja miehistä - niitä on aika vähän niitä miehiä, jotka suostuu noista parisuhdeongelmista tai yleensäkään ongelmista keskustelemaan. Ainoa neuvo tässä on se, että älä vertaa sitä omaa elämääsi kenenkään muun elämään - sitä ei koskaan tiedä, mitä siellä takana on. Tsemppiä ja jaksuja. Päivä kerrallaan.

    VastaaPoista
  33. En nyt osaa sanoa oikein mitään järkevää... Mutta vaikuttas siltä, ettet tod ole ainoa, jolla välillä kaikki ns. kusee... Bligistania todellakin antaa vääristyneen kuvan aika monen elämästä, luulisin, mutta ite yritän olla sillä asenteella, kuten itekin tuossa uusimmassa postauksessa kirjotit, että yrittää pitää tän homman mahd positiivisena juttuna.. Ja jos jonkun kermakakkublogin ruusuilla tanssiminen alkaa liikaa syömään naista, niin lopetan sellaisen blogin seuraamisen..toisaalta myös sellaisen, jossa postaus toisensa perään valitetaan elämän kurjuutta...enkä tällä todellakaan tarkottanut sun vuodstusta! Välillä on hyvä ja saakin päästää höyryt pihalle!! Mäkin luulen että sä tarttisit toosi kipeesti kunnolla unta palloon ja lepoa muutenkin!

    VastaaPoista
  34. Puh ei antanut jatkaa kommenttia äsken joten jatketaan uuteen lootaan ;)
    Toivon, että saisit jotenkin järkättyä vähän onaa aikaa ja ukonkin kanssa asiat tavslla tai toisella järjestykseen, joskus se voi tietty olla erokin...se teijän tietty pitää ite miettiä..
    Mitä raha-asioihin ja shoppailuun tulee niin been there done that.. Oon itekin huomannut että välillä sitä yrittää tuoda hyvää oloa ostelemslla juttuja mut eihän se tosiaan pitkällä tähtäimellä onnea tuo, oravsnpyörä :(
    Sori tuhannet kirjoitusvirheet joita puhelimen kans meinaa väkisinkin tulla.. ;)

    Zemppiä Outi! Loppuklisee: vielä se arska sinne sunkin risukasaan paistaa!

    VastaaPoista
  35. Tsemppiä!

    Itse olen jotenkin niin kyllästynyt noihin marsipaanilla kuorrutettuihin blogeihin ja Facebook- päivityksiin, jossa elämä on kiillotettu niin ihanaksi ja kaikki on vaan niin hieno ja upeeta. Ei uskalleta/ haluta näyttää, että aina se ei ole niin hohdokasta.

    On oikein virkistävää lukea välillä jotain muutakin. Ei siksi, että toisella on epäonnea, vaan siksi, että monet luo elämästään niin valheellisen kuvan sosiaalisessa mdeiassa, että oikein ällöttää. On siis kiva huomata, että joku vielä uskaltaa näyttää, että elämä ei ole vaan Happy dayssiä päivästä toiseen.
    Jaksamisia sulla ja toivotaan, että asiat ratkeaa ja aurinko alkaa taas paistamaan. =)

    VastaaPoista
  36. HAISTAKAA persereikääni se haisee paskalle Saatanat Perkeleen jumalauta

    VastaaPoista

Hyypiö tykkää kovasti kommenteista.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...