Mattoja, mattoja

Tuli sellainen tilanne että kaikki matot meni pesuun.

Poika puuhasi mutaisella takapihalle ja lampsi menemään kengät jalassa sisään. Ja tietenkin kaikki matot sen jälkeen mudassa.

Mattojen pesun jälkeen rupesin asettelemaan mattoja  uusiks ja nyt sitten kokeilin uutta sijoittelua. Hyvän ystävän virkkaama matto meni nyt sitten paraatipaikalle.

Sittenhän mä hokasin että mullahan on matto-ongelma. Tässä yhdessä huoneessa, joka on olohuone/keittiö/eteinen, tässä tilassa on 8 kpl mattoja!!!!

Joku voi kritisoida kuosien sekalaisudesta, mutta ihan sama :)

Lattia on muovimattoa, joka on susiruma. Ja kämpän muotokin vähän erikoinen. Peitellään sitä sitten matoilla.




Tää uusin muovimatto on  yks lemppareista.

Olen Hyypiö ja mulla on matto-addiktio.

Vauvalle tuliainen

Puoli vuotta siinä meni. Lukemattomat sormisäryt, niskajumit ja selkäsäryt.
Mutta nyt se on valmis.
Kaveriemme juurisyntyneelle lapselle vauvanpeitto.
Ihan itte tehty!!

Peitto on täynnä stipluja ja ihan kuprulla, kun palat on niin erikokoisia.
Mutta niin rakkauvella tehty.

Ajoitus on mieletön, vauva syntyi viimeyönä klo 3.33. Onneksi oli tyttö, mitä odotettin :)

Nyt se on paketoitu valmiiksi huomenna sairaalaan viemiksi.

Vauvalle

Shhhh....vauva nukkuu.

No en ole saanut vauvaa. Mutta tytön vauvanukke on saanut uuden peiton. Virkattuani juniorille oman peiton, tyttö halusi tietenkin omalle vauvalleen peiton. Ja äitihän alkoi virkkaamaan.
Tyttömäisissä väreissä, tottakai.

Nyt vahingosta viisastuneena vaihdoin villalangan akryylilankaan, mutta lanka olikin ihan ärsyttävää. Vaikka kuinka päättelin, langanpätkiä pursuu edelleen sieltä täältä.

Nyt on hassua kun ei olekkaan käsityöprojektia työnalla. Vaikka tätäkin työtä tein niin oman kipukynnyksen rajoilla. Selkäsairaana virkkaus ei ole paras laji, ja eilenkin selkä oli peiton kokoamisen jälkeen niin jumissa ja krampissa että jouduttiin kylmäpussin kanssa ottamaan läheisyyttä.

Virkaten

Meillä jengii kaatuu kun pipoo....tautiin meinaan!!!!!
Tyttö yrjösi toissayön 6 h putkeen, n. 15 minuutin välein....sääliksi kävi.
Isämies kaatui sitten yöllä tautiin, vaikka luulin hänen jo säästyneen taudilta.

Meikällä sitten oli aikaa loppuviimeistellä oma isoäidinneliöpeitto valvoessani tyttären vierellä ja tunkea ämpäriä nenän alle tarvittaessa.

Se on nyt V-A-L-M-I-S!!!

Jälkisanoina voin kertoa, että projekti oli helvetillinen.
Langat hankittuani totesin, että olen allerginen villalle!!! Kiukulla virkkasin neliöt, vaikka välillä sain niin kamalat allergiaoireet että olis voinut päänsä leikata irti. Sitten suosiolla piti vain pitää parin päivän virkkaustaukoja!
Peitosta piti tulla turkoosi mutta kun pääsin puoleenväliin neliöitä, huomasin että väri onkin oikeastaan pertrooli. Hyvä mä.
Peiton työläisyyskin yllätti, lankojen päättely vie ihan julmetusti aikaa, en olis uskonut!
Ja se että kiukulla halusin virkata peiton kasaan, ja netissä oli niin ristiriitaisia ohjeita. Nyt osa tilkuista on ihan vinossa mutta noh...kotikäyttöönhän peitto tulee...

Nyt aloitin pienempää proggista, neidin nukelle oma peitto. Ja pinkkiä tietysti.

Seinälamppu

Lupasin aiemmin lampputuunausta..Näissä projekteissa kestää, kun olen hommannut itseni virkkuu koukkuun,  aika ei riitä ihan kaikkeen mihin tahtoo? Kummallista???

Noh, aloitettuani tämän virkkauksen huomasin puutteen olkkarin valaistuksessa.
Sohvalle tarttee ehdottomasti valoa, jotta näkis edes jotain silmukoista mitä on tekemässä.

Hyypiö sähköhommiin.
Seinävalaisin, Voila.

Tämän näköinen se on läheltä. Puupuola seinään, ja siihen kiepsuttaen kangasjohtoinen valaisin.
Itse ostin valaisimeen vielä töpselin ja katkaisijan, sen asennettuani on helpompi virittää valo päälle.

Mun Industrial-tyyliin olis sopinut joku putkenpätkä tai koneen osa paremmin, mutta sellaista ei valitettavasti ollut käsillä!


Siinä mä sitten virkkailen!

Näistä pitäisi jotain peitontynkää saada aikaiseksi. Suapi nährä, mitä tulee.

Munatyyny

Nyt se mun ensimmäinen käsityöni on valmis!
Siis ihan julmetun rumahan tämä on, mutta oi, ihan omin töppökätösin tehty!!!!

Tehty paksuhkosta langasta joten näyttää kyllä niin tönköltä, huhhuh. Ja näyttää siltä että olisin latonut riviin paistettuja munia!!

Tulee vähän mummola-fiilistä tänne kun iskee tuollaisen isoäidinneliötyynyn soffalle. Kunnon tyylien sekamelska. No toisaalta, onhan mulla se virkattu mattokin...

Ja lapasestahan tää lähti. Hain lisää lankaa, nyt ohkaisempana ja uudet neliöt lähtivät tuotantoon!

Tulipa vaan huomattua että taidan olla allerginen myös villalle, pahus. Pistin viimoiset roponi 3 kerään villalankaa ja aloitettuani työn silmät kutisi, nenä kutisi ja ahdisti.
Mulla siis ainoa diagnostoitu allergia on kissalle, joka ilmeni mulla kissa nro kakkosen kohdalla. Sen jälkeen koirista myös kovat oireet, eli jokapäivä aikamoiset oireet, koiranomistaja kun olen.
Tää villa oli kyllä ihan uus, prkl!!!

Perix en anna, kolme kerää virkkaan vaikka kiukulla!

Muna

Nyt se on tehty. Sain valmistettua elämäni ensimmäisen isoäidin neliön eli neulotun paistetun munan.

 On se kaunis, stipluineen kaikkineen. Paitsi oikeesti se on ihan sikaruma, alotin 5,5 koukulla ja kaupassa ei ollu kun kutosen lankaa. Tilkut on paksuja ja tönkköjä, tulee varmasti oikein pehmyt ja joustava tyynynpäällinen :)
Vitsi meinasi käämit palaa, virkkasin ja purkasin, virkkasin ja purkasin. Kaksi päivää tuherrettuani yhden tilkun parissa, tajusin vihdoin ja viimein miksi kulmissa oli ylimääräiset siivekkeet, olin virkannut kulmissa väärään reikään. Huoh!
Ja kun olis tajunnut ennakkoon että kun tekee näillä väreillä, niin siis oikeesti tämähän näyttää munalta. Olis voinut kenties värit laittaa toistepäin. No kai sen ensimmäisen tekeleen pitääkin olla vaan ruma.
No nyt näitä on valmiina jo 7, pari vielä niin yritän saada kasaan tyynynpäällisen!


Tänään siis lähdetään rimpsalle miehen kanssa ja tein Ellokselta pari hankintaa! Kerrankin jotian siistimpää päällepantavaa!!! Tätä ulkoilutan tänään.

 Olen aina ollu värien ystävä, ja asutkin sellasta väriyrjöä. Olen ihan ymmällä että valitsin TUMMANSINISIÄ tunikoita????? Tämäkin tuli hankittua mutta siis tummansinisenä versiona:

 Nyt lilaa luomeen, tukka tupeeraukseen ja kilo hajuvettä. Ja rimpsalle!

Clasu

Kävin ystävällämme Clasulla. Eli Clas Ohlsson, tuo värkkääjän lempikauppa.

Useamman kerran olen kävellyt näiden ohi, nyt en enää pystynyt.

Mies oli riemuissaan kun näki tämän pinon sylissäni ja kommentoi " ET VOI OLLA TOSISSAS".
Joo mä hukun kuppeihin mutku...mustavalkosta ja pallojakin. Hinta ei päätä huimannut 1,90 €.
Tilaahan niille ei ole joten jonon jatkoksi rojujen sekaan keittiön tasolle.

Ja sitten vielä vähän tarviketta tuleviin värkkäyksiin, enempää en paljasta.

Pilkkupaprua, söpöä. Tai hyllypaperin nimellä tämä kulki. Ajattelin tällä päällystää laatikoita.
Olen pakkaspäivät käyttänyt hyödyksi siivoamalla vaatehuoneen ja makkarin. Kun saan laatikot valmiiksi saan kuvattua teillekkin vähän kuveja, viimeseen asti stailatusta kohteesta! (HAH)

Ja toin hyvälle vaimolle kauppareissulta 3 (!) nippua tulppiksia. On se noi ansainnut.

Ja tässä tulee se suurin pommi mut tunteville...

Ei, en ole tehnyt tuota isoädin neliötä. Mutta rakas siskoni joka on todella taitava kondiittorimestari, joka tekee ihan parasta ruokaa ja on käsityö-ihme, opetti mulle KÄDESTÄ PITÄEN miten noita tehdään. Siskoni käsialaa tämä tilkku siis.
Ostin 6 kerää lankaa ja nyt alkaa opettelu. Että jos koko Uusimaa raikaa ärräpäitä, se oon mä.
Tämä taito pitää opetella, vaikka väkisin!

Oravannahkoja

On tämä internetti vaan veikeä paikka.

Kirosin että kersojen villasukat ovat jääneet pieneksi, ja kun vieläkään en osaa kutoa, mistä mää nyt uusia saisin tilalle? Seuraamissani blogeissa on kyllä niin lahjakkaita ja käsistä käteviä ihmisiä, voihan jukra. Käsityöläisen elämää-blogissa oli esitelty aivan ihania sukkia mielettömällä tarinalla, ja teimme sitten vähän oravannahkakauppaa, sain sukat toimitettuna kotiin (!!!) vaihdettuna mun tekemääni liitutaulumaali-tarjottimeen!!!

Eikös ookkin söpösiä?

Mies oli iltavapaalla eilen ja tietysti yh-illan koittaessa nuo rakkauven hetelmät oli niin järkyttävällä tuulella....arvaa nautinko näistä eilen iltasella???

Käsitöitä

Mua ärsyttää, kun en osaa käsitöitä. En virkata, kutoa tai edes koneella ommella.
Kaikki yritykset on tuhoontuomittu ihan alkumetreillä. Virkata osaan sitä silmukkanauhaa, ja ompelukoneenkin langan saan tuhannen solmuun. Ehkä se on vain ajateltava ja alistua kohtaloon, että mua ei ole luotu käsityöihmiseksi.

Silloin kun jotain ei osaa, niin silloin siis ulkoistetaan!
Löysin Pienestä onnenpuodista ihania juttuja. Joten tilasin itselleni sieltä virkatun tiskirätin ja ihanat pitsitossut. Valkoista ja turkoosia, tottakai!!!

Miten noin kaunista rättiä uskaltaa ottaa käyttöön????